Isän rakentama kirjoituspöydän tuoli 1960-luvulta oli kerännyt vuosikymmenten tarinat istuinpäällysteisiinsä. Päällimmäiseksi niittipyssy oli kiinnittänyt varsin ysäriä olevan sini-keltaruudullisen vahakankaan (yöks…), sen alle pari kerrosta keltaiseksi kulahtanutta valkokuvioista puuvillaa (fiksu valinta…), ja näiden alle oli naulattu kolme kerrosta alkuaikojen villakankaita sekä lyttyyn kulunut ja hapertunut kerros pöllyävää superlonia.
Kuorimisurakka paljasti kauniin mutta kovan puun, jolla pakarat joutuivat koville. Pehmustimme istuinkokemusta tällä kertaa lyttyyn kuluneella tyynyllä, jonka päälle kiinnitimme kaverin miehen äidiltä perityn retrokukan. Ainakin omasta mielestäni se sopii hienosti omalta äidiltä perityn, saman aikakauden perhostaulun kaveriksi. Nyt meillä on kesäniitty työnurkkauksessa!
- Marjukka Laiho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti