Huomasin taannoin, että kodissani ei ole yhtään uutena ostettua huonekalua. Pari mattoa kyllä ja yksi matkatuliaisena tuotu lamppu, mutta muuten koti on täynnä perittyä, löydettyä ja kierrätettyä. Kotini on täynnä tarinoita.
Tiukkapipoista ideologiaa ei asiaan liity. Ehkä laiskuus,
nuukuus luova hulluus ja rakastamani talonpoikaistunnelma on vienyt tilanteen
äärimmilleen. Sitä paitsi, miksi ostaa uutta jos vanhankin on hyvää – tai vielä
parempaa?
Kiitos siis: ystäville vaatekaapin lahjoittamisesta,
lahjoituspalstalle sängystä, jätelavalle kirjahyllystä ja seinävaatteesta,
kierrätyskeskukselle ja kirppiksille lampuista ja sohvasta, isoäidille
verhokankaista sekä isälle ja papalle puusepän taidoista!
- Marjukka Laiho
Tuo on totta, että vanhoilla tavaroilla kalustaminen on edullista ja ekologista. Siinä on tosin kääntöpuolena se, että aina ei välttämättä pidä kaikista niistä huonekaluista ja esineistä, joita kodissa on... Itse olen aina asunut maatilalla ja huonekalut ovat aina olleet niitä mitä on edellisiltä ihmisiltä taloon jäänyt. Asia on sinänsä ihan ok, mutta siinä on se pieni surullinen sivujuonne, että en ole itse pahemmin voinut vaikuttaa kotini sisustusratkaisuihin. Monesti olen ajatellut jonkin huoneen kalustamista uusiksi, mutta aina se on tyssännyt siihen ettei minulla ole varaa hankkia yhtä laadukasta tavaraa appivanhempien valitsemien tilalle, ja talo on senverran täynnä etten sitten viitsi ahtaa mitään omia juttujani sekaan. Voin tässä asiassa marista ihan turhasta, mutta kyllä nuo edellisiltä polvilta perityt tavarat voivat olla myöskin rasite; ulkopuolisen silminhän olen saanut nuo tavarat "ilmaiseksi" eikä minun ole tarvinnut pohtia sisustusongelmia....Tämän "ilmaisen" sisustuksen hinta on se, että kotini on täynnä jonkun muun valitsemia mööpeleitä, joita en oikein voi laittaa "pois perheestä". Mammonalla on siunaus ja on kirous, katsantotavasta riippuen.
VastaaPoistaHarmillista kuulla, että kotisi tavaroista on tullut taakka. Olisiko mahdollista, että tuttujen, naapurien ja ystävien kesken, vaikka miettisitte onko puolin ja toisin kullakin joitan mistä itse haluaisi päästä eroon ja vaihtamalla huonekaluja löytyisi jokaiselle jotakin uutta. Ehkä myös jostain voi luopua viemällä kerrätyskeskukseen ja sieltä löytää jonkun yhden asian vaikka tilalle, joka tuntuisi omalta. Pikkuhiljaa, pieni muutos kerrallaan voisi kodista tulla sellainen, että se tuntuu omalta.
VastaaPoistaSukulaisista välittämistä ei minusta tarvitsisi tavaroiden kautta välittää. Ihmisten välinen yhteys on paljon muuta. Tapaamista, tunteita ja jakamista. Voisitteko löytää tavan osoittaa toisillenne arvostusta muutoin kuin säilyttämällä tunteet tavaroissa. Tavarat ovat tarinoita, kun ne ovat itselle merkityksellisiä, mutta tarinat ovat ilman tavaroitakin todellisia ja tärkeitä. Ne elävät vaikka tavara tuhoutuu.
Minulla on ihan sama kokemus kuin Anonyymillä. Appivanhempien valitsemat tuolit, pöydät, kaapit, astiat harmittavat. Uuttakaan ei voi hankkia, kun EI MAHDU. Ymmärrän tosi hyvin tuon tunteen.
VastaaPoista